Hämeen - ja Pohjankankaan kainalossa sijaitseva Jämijärven kunta on kokonaispinta-alaltaan 224,65 km2, josta on metsää n. 10 000 ha, peltoa 5 300 ha ja vesialuetta 1 039 ha. Leimaa-antavana Jämijärvelle kokonaisuudessaan on sen korkeus merenpinnasta, joka antaa luonnolle osittain Lappimaisia piirteitä. Jämijärven kunnan alueeseen kuuluva Soininharju on 185,4 m meren ja 85 m Jämijärven pintaa ylempänä. Myös Soininharjun jatkeena itäänpäin oleva Niiniharju kohoaa yli 180 metrin tasoon. 

Maastosuhteet

Maastoltaan Jämijärven alue jakautuu kolmeen erilaiseen osaan. Erikoislaatuisimpana niistä erottuu kunnan eteläosassa sijaitseva Hämeenkangas, jossa äsken mainitut korkeat kohdat sijaitsevat. Siirryttäessä Soininharjulta Pohjankankaan suuntaan mataloituu harju nopeasti 140 metrin tasoon ja harjumuodostelma samalla myös kapenee. Hämeenkankaan molemmin puolin sen loivat rinteet laskeutuvat rahkasoihin, jotka ovat levinneet ja "kasvaneet" kankaan hiekkakerroksen päälle.

Maastosuhteista Hämeenkankaalla voidaan mainita vielä erikoiset harjukuopat eli supat, joita Jämijärvellä kutsutaan vadeiksi. Näiden vatien synty, kuten koko harjumuodostelmankin, liittyy jääkauden jälkeisten vesivirtojen ja jääkielekkeiden liikkeisiin ja sulamiseen. Nämä vadit ovat, muiden rinteiden lisäksi, suosittuja ja luontaisia laskettelurinteitä. 

Vesistöt 
Hämeenkankaan pohjoispuolella kimaltelee kesäisin Jämijärvi, jonka on sanottu olevan koko Pohjois-Satakunnan helmi. Vuonna 1871 Jämijärven kappalainen kirjailija Wilh. Carlsson kirjoitti siitä ihastellen näin: "Tämä 12 wirstaa (vähän yli 10 km) pitkä monimutkainen järvi on maamme kaunihimpia sen monien ihanain saarten, joita on lähes 50, lahtien ja salmien tähden. Werrattoman kauniita olivat nuo saaret luonnollisessa tilassaan lehtipuistone; mutta ovat ne paljo kadottaneet luonnon ihanuuttaan sen kautta että niissä melkein kaikissa on tehty niittyjä, peltoa ja asunnoitakin ja muutoin suottakin lehtipuita pois hakattu."

Tuon kuvauksen jälkeen lienee monin paikoin lehtipuutkin palautuneet ja rannat ja saarinäkymät tarjoavat upeita vihreitä näkymiä.

Jämijärven pinta on 100,6 m merenpinnan yläpuolella. Järven luoteispäähän laskevat vedet Naurisjokea ja Palojokea pitkin sekä lukuisista pienistä puroista. Laskujoki, Jyllinjoki virtaa kaakkoon ja päättyy Kyrösjärveen Ikaalisten puolella.

Jämijärven lisäksi kunnan alueella on vain Tykköönjärvi sekä pieniä lampia, jokia ja puroja. Ainajärvi ja Mertiöjärvi ovat Jämijärven välittömässä läheisyydessä.

Kunnan pohjoisosa

Siirryttäessä järvialueelta pohjoiseen, muistuttavat maisemat Suomenselän vedenjakaja-alueita. Maastot ovat verrattain tasaisia ja metsämaat soistuneita. Nykyään suot ovat enimmäkseen ojitettuja ja kasvavat metsää. Vain osa Peurakeitaasta on luonnontilassa.

Puulajisuhteet

Metsien puulajisuhteet jakautuvat siten, että karulla Hämeenkankaalla kasvaa lähes pelkkää mäntymetsää. Järvialueen ympärillä kiertää reheväpohjainen vyöhyke, jossa pääpuulajina on kuusi. Kunnan pohjoisosiin mentäessä jälleen mäntypuun osuus kasvaa ja metsäpohjat muuttuvat karummiksi.

Viime aikoina on metsänhoidossa annettu entistä enemmän tilaa koivulle, joka näkyy myös metsäluonnon monimuotoisuuden lisääntymisenä.

Niiniharju

Niiniharjussa kasvaa nimensäkin mukaisesti niinipuuta eli lehmusta. Se lienee jäänteitä niistä ajoista, jolloin jääkauden jälkeen jalot lehtipuut olivat täälläkin yleisiä. Niiniharjun lehtoalue on erikoinen myös siksi, että karun sora- ja hiekkaharjun päälle on muodostunut ravinnerikas hieta-alue, joka on huomattavasti ympäristöään rehevämpi ja jossa kasvaa runsas sekapuusto ja monimuotoinen pintakasvisto, jossa on mm. sananjalkaa ja monia mustikkatyypin kasveja.

Harjun vesivarat

Hämeenkankaan soraharjualueella on luonnonrikkautena erinomaiset pohjavesivarat, joista jämijärveläiset ovat saaneet nauttia vuodesta 1948 lähtien. Silloin perustettiin Jämijärven Vesiosuuskunta, jonka toimesta vedettiin vesijohto kirkonkylään. Pohjavettä ovat saaneet nauttia jo pitkään koko kunnan taloudet, sillä vuonna 1964 perustettiin Palojoen Vesiosuuskunta ja näitä kahta suurinta ovat vielä täydentäneet useat pienet yhtymät ja yksityisten vetämät vesiputket harjujen rinteistä.

Hämeenkankaan monikymmenmetriset hiekkakerrokset suodattavat sadevedet ja varastoivat niitä sekä laskevat liiat harjujen rinteille, jossa ne paikoin muodostavat pulppuavia lähteitä sekä pieniä puroja.

Kunnan erikoisia nähtävyyksiä ovatkin Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde. Uhrilähde on saanut nimensä siitä, että sieltä on aikojen kuluessa haettu parannusta mm. silmäsairauksiin ja samalla on heitetty uhriropo lähteen pohjattomaan silmäkkeeseen. Kristallinkirkas vesi ja hiekka pulppuaa vedenpinnan yläpuolellekin paikkaa vaihtaen. Perimätiedon mukaan on lähteestä moni saanut avun vaivoihinsa ja silmälasejakin on "unohtunut" lähteen reunalle.

Nykyisin on lähteille opasteet, autolla pääsee lähelle ja pitkospuita voi kävellä perille asti.

Hämeenkangas  -kuntoilijan ja retkeilijän toivemaasto

Harjualue korkeine selänteineen, rinteineen ja alempana olevine tasaisine kangas- ja nummialueineen, tarjoaa erinomaiset kuntoilu- ja retkeilymaastot niistä nauttiville. Raivatut ja merkityt kuntopolut nousevat ajoittain paikoille, josta on upeat näköalat Jämijärven selälle ja kauaksi ympäröiviin metsiin. Kevätkesästä saa aamuisin kuunnella teeren laulua Vesisuon reunoista, kyyhkysen kujerrusta Niiniharjusta ja käen kukuntaa harjun rinteiltä.

Syksyisin voi kävellä sauvojen kanssa tai ilman sauvoja ja lumien tultua laskea ja hiihtää kunnostetuilla laduilla. Välillä voi pistäytyä tankkaamassa Lomahotelli Jämillä tai poiketa harjun lukuisilla laavuilla levähtämässä nuotion ääressä ja vaikkapa paistaa makkaraa.

Teksti Olavi Heikkilä

Kuvat Päivi Seppälä, Tuomo Leikkola