In English
China

Olympiajännitystä eräänä tiistaina kotikatsomossa

Kirjoitettu helmikuu 13, 2018
Kirsi Virtanen

Kuvassa Jämin tähdet Markus Vuorela ja Ristomatti Hakola kirjoittajan kanssa.

Mitaleille asti ei tänään päästy, mutta kisaatte maailman parhaiden tittelistä pienessä ydinjoukossa. Jo se on ison onnittelun paikka!

Laitanpa tähän samaan heti tuoreeltaan muutaman mielessä olevan ajatuksen tästä päivästä. Tämä oli erilainen työpäivä, jos nyt rehellisesti voin sanoa, että ne koskaan samanlaisia olisivatkaan. Jännitystä meille taviksille tarjosivat suomalaiset kisaajat PyeongChangissa. Jämijärveläisenä tietysti sydän pamppaili Ristomatti'n ja Kristan puolesta koko päivän: Kisaavat maailman terävimmästä kärjestä ja tästä Jämin seudulta molemmat. Vitsailin, että meidän seudun vedessä on jotakin erikoisvitamiineja, kun tällaisia heidän kaltaisiaan maailman parhaiksi arvotettava hiihtäjiä kasvaa täällä.

Voi se olla vedenkin ansiota joku osa. Vesi ja puhdas luonto, upeat harjoitteluolosuhteet. Iso tekijä on kuitenkin se perhe, ydintukijoukko, joka jaksaa kannustaa silloin uudelleen yrittämään, kun kaikki ei mene putkeen ja joka moninkertaistaa ilon, kun onnistuu. Voin vain haaleasti aavistaa, miltä äidistä ja iskästä tuntuu seurata sen omansa kisaamista olympialaisissa. Sehän on aivan hurja juttu! Saati silloin, kun kisataan finaalissa mitaleista. Monta lähtöä ladulle on takana siihen mennessä, koko perheeltä.

Hiihto on suomalaisten sydänten laji. Jokainen suomalainen lienee jossain vaiheessa elämäänsä jänskännyt jotakin suosikkiaan. Minäkin leikin aikoinani Riihivuorta ja Takaloa niin, että lumi lakeuksien pelloilla pöllysi. Sydänten lajina hiihto on vetänyt täällä Jämillä aivan hurjia talkoojoukkoja järjestämään kisoja, hiihtokouluja, tekemään lunta, ajamaan lunta, ajamaan latuja, paistamaan makkaraa, taukoruokkimaan kisaajia jne.jne. Ilman tuota talkoojoukkoa ei niitä tilaisuuksia syntyisi. Tämä päivä oli paitsi Kristan ja Ristomatin ja heidän perheidensä, myös talkoolaisten ja kotiseurojen, Jämin Jänteen ja Ikaalisten Urheilijoiden päivä. Ja hieno päivä olikin.

Ei tullut tänään mitalia, mutta ei se kyllä himmennä yhtään arvostusta eikä päivän hohtoa. Upea päivä, upeita urheilijoita. Upeita esikuvia ja kannustajia meille kaikille lähtemään liikkumaan laduille omaksi iloksi. Ristomatti Kankaanpäästä ja Krista Ikaalisista ja tässä heidän puolivälissään, melkein kivenheiton päässä sisukkaan suomalaisen hiihtokansan sielunmaisema, Jämi.

Mietin mikä mahtaakaan olla ollut Jämin hiihtotunnelin merkitys molempien kehityspolkuun lapsuudessa. Ainakin tunneli sijaitsee täällä ja on tarjonnut jo 15 vuotta mahdollisuuden pidentää harjoittelukautta erinomaisissa olosuhteissa: ladun, jossa pientenkin on vaivatonta harjoitella ja unelmoida tulevansa isona Kristaksi tai Ristomatiksi. Tämä tekee minut entistä vakuuttuneemmaksi, että tunneli on meille täällä seudulla tärkeä.

Kiitos Kristalle ja Ristomatille siitä, että esimerkillänne kannustatte molemmat lapsia ja nuoria löytämään hiihdosta ehkä elinikäisen hyvinvoinnin lähteen. Se on hirveän iso juttu! Olisiko jopa olympialaisiakin isompi?

Toteutus JJ-Net Group Oy